Nykymaailma haastaa meidät olemaan luovia, innovatiivisia. Nopeat muutokset vaativat joustavaa ja rentoa mieltä (ja kehoa), mutta myös uusia näkökulmia ja intohimoa omistautua sellaiselle työlle tai tekemiselle, minkä kokee merkitykselliseksi – tai löytää moinen asenne omaan arkeen ja työhön. Näin perustavaa muutosta ei kuitenkaan voi tapahtua tapahtua ilman tietoista muutosta itsessä sekä omissa ajattelu- ja toimintatavoissa.
Tietoinen muutos syntyy pysähtymisen kautta – läsnäolevaan hetkeen keskittymällä, aistimalla, kokemalla ja oivaltamalla. Mitä oikein olen tekemässä? Mitä olen tullut tänne tekemään?
Nykyinen suorituselämä tuottaa paljon kiirettä, ahdistusta ja pelkoa. Negatiiviseen henkeen voi kuulua se, että jos et tee mitään – tai et suunnittele tekeväsi jotain – olet ulkona jostain, missä pitäisi olla. Joskus on kuitenkin hyvä pysähtyä olemaan, havainnoimaan ja oppimaan uutta omista – ja toisten – kokemuksista. Meillä on oppimisareenana valtava kokemusten kirjo, mikäli olemme valmiita jakamaan niitä yhdessä toisten kanssa. Yhteinen kokemusten jakamisen tila voi olla se positiivinen vallankumous, mitä nykyinen, liiaksi suorittamiseen keskittyvä työelämä vaatii uudistuakseen ja muuttuakseen luovemmaksi.
Läsnäolotila 