Virpi Koskela
FT luovien alojen nomadi, yhteisö- ja luontoyhteys -kouluttaja (taideaineiden opettajan pedagoginen pätevyys)
Olen vastikään valmistunut filosofian tohtoriksi (syksy 2018). Lappeenrannan teknilliseen yliopistoon kirjoitettu artikkeliväitöskirjani (Tapping experiences of presence to connect people and organizational creativity) käsittelee läsnäolon kokemusten ja luovuuden sekä innovatiivisuuden välisiä suhteita. Tutkimus on käytäntö- ja kokemuslähtöinen, ja sitä varten on kerätty satojen suomalaisten kokemuksia läsnäolosta ja luovuudesta kymmenistä eri organisaatioista. Olen kerännyt aineistoa kehittämistyön, kouluttamisen ja tutkimuksen ohessa mm. taiteen ja hiljentymisen menetelmien avulla, haastatteluilla ja keskusteluilla. Tutkimukseni osoittaa, että läsnäolon kokemuksilla, luovuudella ja uusilla ideoilla sekä ajattelutavoilla on selkeä yhteys.
Toisin sanoen: Ollakseen luova ja kykenevä aidosti muuttamaan maailmaa on välillä pysähdyttävä aistimaan, hortoilemaan, hengailemaan ja pohdiskelemaan. Tai vain olemaan hiljaa, hengittämään ja havainnoimaan. Metsässä, pyykkituvassa tai laiturilla. Puiston penkillä tai tunturissa. Marketin jonossa tai auton ratissa. Mieluusti ilman sykemittareita, kännyköitä, sienivasuja tai muita härpäkkeitä – tai tavoitteita. Kaiken ’säätämisen’ vastapainoksi tarvitsemme ’suorittamatonta’ ja aistista elämää. Sitä tarjoaa meille esimerkiksi suomalainen luonto.
Olen käytettävissä yksilön, yhteisön tai organisaation kokonaisvaltaiseen kehittämiseen, kasvuun ja muutokseen liittyvissä asioissa. Intohimoni on luontoyhteyden vahvistaminen – niin sisäisen kuin ulkoisen luontomme. Vien mielelläni ihmiset metsään, puistoon ja meren rannalle hiljentymään ja kokemaan yhteyttä niin itseen kuin ympäröivään maailmaan.
Olen vakaumukseltani planetaarisesti sitoutunut idealisti, mikä tarkoittaa, että uskon toivoon ja yhteisen hyvän (=elämän) puolesta tehtäviin valintoihin.
kuva: Janne Körkkö
Läsnäolotila 